Aina kun joku kasvattien omistaja soittaa tulee mieleen että voi kun kiva kuulla tästä jotain mut myös samalle tulee inhottava tunne et ekai vaan oo sattun mitään.

Tänään soitto oli sitten todella surullinen.Allyn veli Oliver oli nukkunut ikiuneen.

Oliver oli Ann-Helenin ja Juhan silmäterä.Se vietiin aina päiväksi mummolaan ettei sen tarvinu olla yksin kotona kun he olivat töissä.Tänään kaikki oli ollut aivan normaalia.Olivat käyneet pitkällä lenkillä päivällä,poika oli syöny hyvin eikä mitään ihmeellistä.Ann-Helenin äiti oli si lähteny käymään jossain ja kun tunni päästä palasi Oliver makasi kuolleena eteisessä.

Voi itkujen itku miten surullista.Ilmeisesti sydän on pettänyt.Toivottavasti poismeno on tullut äkkiä ettei ole tarvinnut kärsiä.Kuitenkin jää aina kysymyksiä ja muttia.

Kiitos Ann-Helen ja Juha että huolehditte Oliverista parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Suren kansanne

Inkku